Projektina vanhan lipaston maalaaminen

 Huhuilin lähikuntien roskalava-ryhmässä sattuisiko kenelläkään pyörimään nurkissa turhana vanhaa lipastoa, joka kaipaisi huoltoa. 

Eräs nainen Janakkalan perukoilta otti yhteyttä ja kertoi, että hän tyhjentää juuri sukulaisensa kuolinpesää ja sieltä löytynee hyvin vanha lipasto. Minä hyppäsin autoon ja kipaisin hakemaan. 

Olin nähnyt kuvan kyseisestä huonekalusta, mutta nähdessäni sen todellisuudessa, olin hieman huolissani. Olen aiemminkin tehnyt pohjatöitä ja maalannut huonekaluja, mutta tämä vaatisi jotain, mitä en ole koskaan tehnyt. 

 Olenko tarpeeksi pätevä hoitamaan näin vanhan huonekalun kuntoon? Huolesta huolimatta, olin aika innoissani tästä haasteesta.

Let's see. 

(Lähes tulkoon kaikki tämä työ on tehty siisteydestä tarkan äitini terassilla, joten älkää ihmetelkö outoja variaatioita).

Oli heti selvää, että vanha maali täytyisi poistaa lipaston päältä. Laatikot kaipasi vain hiontaa, sillä ne olivat lakattu päältä, ei maalattu. Lipasto alkoi myös irtoilla vanhoista liitoksistaan, joten myös liimattavaa löytyi.

Kaivoin rakkaan kuumailmapuhaltimeni esiin ja aloitin maalinpoiston. 

Maalinpoisto, AH, tuo ihanakamala-työvaihe. 

Maalin irrotessa kuin itsestään, tekisi mieli tanssahdella onnentansseja mielihyvän vallatessa koko kehon. MUTTA, kun maali EI irtoa... tulee halu käpertyä sikiöasentoon lattialle ja antaa kyynelten valua hiljalleen pitkin poskia. 

No, tämän lipaston maalinpoisto oli yhtä vuoristorataa. Sain kokea molemmat ääripäiden tunteet tätä työstäessäni. 

Oma arvioni on se, että tämä lipasto on alunperin kauttaaltaan lakattu ja myöhemmin joku on päättänyt maalata kaiken muun paitsi laatikot vihreäksi. Jostain syystä, maalia oli todella hankalaa poistaa kansiosasta. Sivuista maali tuntui irtoavan hieman paremmin. Olisin voinut kokeilla erilaisia menetelmiä maalinpoistoon, kuten esimerkiksi maalinpoistoainetta. Mutta mielestäni sain maalia riittävästi pois, sillä päälle tulisi kuitenkin uusi maali. Jos olisin halunnut esimerkiksi lakata puupinnan enkä maalata, sitten olisi pitänyt maali saada kokonaan pois. 

Nyt pääsemme siihen kohtaa, mitä en ole aikaisemmin tehnyt. Eli täyttänyt isompia kolosia.

Äidin kaapeista löytyi yllättäen pikku Puuha-Peten ruuvimeisselisarja, jolla sain kovan vääntämisen jälkeen vanhat lukot sekä vetimet irti. Jäljelle jäi vain suuret kolot, joiden täyttämisestä minulla ei ollut mitään kokemusta.

Vaihtoehtona olisi toki ollut tukkia koloset sopivalla puupalikalla, mutta käydessämme askartelukaupassa löysin sieltä korkkirouhetta. Päätin kokeilla sekoittaa sitä puuliiman kanssa ja täyttää kolot seoksella. Näytti toimivan. 

Käytin samaista puuliimaa myös lipaston liimaamiseen. Tosiaan osa liitoksista oli kovin irronnut toisistaan eikä lipasto meinannut pysyä kunnolla kasassa. Levitin liimaa hammastikkujen avulla liimattaviin väleihin. Se oli hidasta. Kannattaa keksiä jokin parempi ratkaisu. Jäätelöpuikko olisi ollut oikein hyvä. Liimasin sekä sivuista, että kannesta melkeinpä koko pituuksiltaan irronneet kolot ja kaadoin lipaston maahan pötköttämään, jotta ne liimaantuisivat paremmin. Lisäsin laatikot vielä päälle tuomaan lisäpainoa. Jätin lipaston pariksi päiväksi kuivumaan, jotta liima pysyisi varmasti kunnolla kiinni.

Hiottaessa suosittelen käyttämään maskia niin ei sitten tarvitse niistää pölyä vielä seuraavanakin päivänä. 

Käytin hiomiseen hiomakonetta sekä ihan omia käsiä. Ihan jokaiseen kulmaan ei tällä koneella päässyt, joten ne kohdat oli hiottava käsin. 

Aloitin karkeammalla hiekkapaperilla, muistaakseni karkeus oli 80. Hiottuani ensin karkealla hiomapaperilla, siirryin hiomaan hienommalla paperilla, jonka karkeus oli 240. 

Hiomisen jälkeen oli aika puhdistaa lipasto ja laatikot. Ensin putsasin harjan avulla suurimmat pölyt pois päältä ja sen jälkeen pyyhin kostealla liinalla loputkin pölyt. 

Annoin pintojen kuivahtaa hetken aikaa ennen kuin aloitin kittaamaan kolosia. 

Hankkimani pikasilote oli tarkoitettu korkeintaan 2mm syvyisten kolojen täyttöön. Suoraan sanottuna se oli halvimmasta päästä ja siksi ostin sen.

Tiesin, että osa lipaston kitattavista koloista on syvempiä, mutta mietin, että ehkä sen voi kitata useamman kerran ja näin ollen myös syvyys kokoajan vähenee. 

No ei se nyt ihan niin mennyt. 

Suosittelen hankkimaan kerralla ihan kunnon tavaraa, säästää aikaa ja vaivaa. 

Kittasin eri puolilta myös suurimpia koloja, mutta en aivan kaikkia. Sillä mielestäni lipastoon sai jäädä vähän ajankulumaa. 

Pikasilote jäi kuivumaan pariksi päiväksi ja sen jälkeen vuorossa oli kevyttä hiontaa, jotta kitti ei paistaisi tulevan maalipinnan alta. Hioin kitatut kohdat samaisella 240 karkealla hiekkapaperilla ja sen jälkeen putsasin kostealla liinalla jälleen kaikki pölyt pois. 

Nyt koko lipasto oli valmis maalattavaksi. 

Maalauksen suoritin ihan vain omassa kodissa. Sillä ulkona oli jo niin kylmä ja kosteaa. 

Maaliksi valikoitui Frenchicin Al fresco kalkkimaali sävyltään blackjack. 

Aloitin suojaamalla lattian muovilla, joka oli sopivasti jäänyt nurkkiin lojumaan ostettuamme uuden sängyn. Teippasin laatikoihin selkeät rajat, koska en halunnut maalata koko laatikkoa, sillä se olisi mielestäni täysin turhaa ja maalin tuhlaamista. 

Laatikoita vedettäessä maali vain kuluisi laatikoiden reunoista eivätkä ne edes näy sillon, kun laatikot ovat kiinni. Eli suurimman osan ajasta. 

Tältä näytti lipasto ensimmäisen maalikerroksen jälkeen. Oli sanomattakin selvää, että se tulisi vaatimaan vielä toisenkin kerroksen maalia. Mutta jo ensimmäisen kerroksen jälkeen tiesin, että nyt tulee hieno! 

Ja niin tulikin. 

Tältä näyttää lipasto kolmen maalikerroksen jälkeen. 

Toki jo toinen kerros maalia teki ihmeitä ja näytti hyvältä, mutta halusin maalata kolmannen kerran, jotta se on aivan täydellinen. Lisäsin myös kuvat laatikoista ja niissä näkyvät pihipaavalin kittaustulokset. Voisi näyttää paljon paremmalta ja jatkossa tiedän kyllä, mitä tehdä toisin. 

MUTTA olen silti erittäin tyytyväinen tähän lopputulokseen, sillä en ollut aiemmin noin suuria koloja täytellyt. 

Viimeisimpänä luvassa oli uusien vetimien kiinnittäminen. Nuo norsunpäävetimet löysin Säkylästä kirpputorilta ja nuo kuppivetimet löysin Clas Ohlsonilta. Valitsin antiikin kultaiset vetimet, koska se ja musta on aivan pettämätön yhdistelmä. Ja rakastan molempia värejä. 

Ongelmana oli toki se, että norsuvetimissä on liian pitkät ruuvit ja kuppivetimissä liian lyhyet. 

Marssin siis rautakauppoihin etsimään sopivan mittaisia ruuveja ja se osoittautui mahdottomuudeksi. Ruuvit jäivät silti hieman liian pitkiksi, koska sopivan pituisia ei löytynyt saman paksuisina kuin olisi tarvinnut. 

Vaikka lipastossa vielä näkyikin kevyesti lukon kohdat, mittasin silti vetimille sopivat paikat, jotta ne menevät varmasti keskelle. 

Aloin poraamaan reikiä ruuveja varten iskuporakoneella, koska tavallinen porakone ei toiminut.

Kyhäämäni seos korkkirouheesta ja puuliimasta osoittautui melko vahvaksi aineeksi, sillä edes iskuporakone ei meinannut läpäistä sitä. Tai vika voi olla myös minun voimissani. Mutta lopulta läpäisin kuin läpäisinkin seoksen ja reiät olivat valmiit. 

Sain vetimet kiinnitettyä ja tuijotin valmista lipastoani.

Lopputulos on mielestäni todella hyvä. Olen melko ylpeä tästä muodonmuutoksesta, jonka tälle vanhalle lipastolle sain aikaan. 

Maalaaminen oli helppoa ja olen sitä mieltä, että maalausjälki on oikein hyvää. Maali oli myös loistovalinta tähän. Vaikka se onkin hyvää, niin se on nopeasti kuivuvaa, joten kannattaa olla nopea liikkeissään.

Eniten hankaluuksia tuotti juurikin se, että millä ne isot kolot täyttäisi ja lopulta niiden kittaaminen umpeen. Tiedän kyllä, että ensi kerralla pystyn siinäkin parempaan. Myös vetimien ruuvit vähän harmittavat, mutta eivät ne ole mikään maailmanloppu. Jos jonain päivänä vastaan tulee oikean mittaiset ruuvit, niin sitten vaihdan ne ja olen oikein tyytyväinen. 

Mutta kaikenkaikkiaan, värivalinta sekä maalin, että vetimien suhteen oli loistava, koska ne sopivat meidän sisustukseen ja ovat lempivärejäni.