Pinnatuolien tuunaus

Tällä kerralla tuunauksen kohteena ovat äitini jo edesmenneen tädin pinnatuolit. Näitä on ollut useampikin kappale, mutta ne ovat päätyneet jonnekin aivan muualle ja sattumankaupalla sain nämä kaksi käsiini entiseltä naapuriltamme. 

Tuolit olivat muuten hyvässä kunnossa, mutta lakkapinta alkoi olla hieman kulahtanut (mikä ei tienkään ole huono asia, näyttäähän se hienolta) ja istuinosan päälinen oli vähän enemmän kulahtanut. 

RUNGOT

Aloitin irrottamalla pääliset tuoleista ja kiikutin rungot jälleen kerran äitini takapihalle käsittelyä varten. 

Valitsin hiomapapereiksi 120- ja 180-karkeiset paperit. Päättelin, että en tarvitse sen karkeampaa paperia, sillä tuoli oli vain lakattu melko kevyesti. Joten päällä ei ollut paksumpia maalikerroksia, joita olisi pitänyt hinkata kunnolla irti. 

Aloitin 120:llä, koska se oli hieman karkeampi, jolla sain suurimmat lakat hiottua tuolista. Sen jälkeen silottelin hieman hienommalla 180:llä paperilla tuolit kauttaaltaan. Suosittelen käyttämään hanskoja ja mahdollisesti hengityssuojainta, sillä hiomapöly kyllä pöllyää ja kuivattaa käsiä.  

Hiomisen jälkeen putsasin tuolit ensin harjalla, jonka jälkeen otin kostean liinan ja putsasin loput pölyt. 

Putsaamisen jälkeen annoin tuolien hieman kuivahtaa ennen maalaamisen aloittamista. 

Maaliksi valitsin Frenchic Paintin The Lazy Range- sarjasta sävyn Eye Candy. Halusin tuoleista vihreät, mutta en liian tummia, joten tämä oli juuri täydellinen sävy. Olen jo aiemmin maalannut muutaman kerran Frenchicin maaleilla ja todennut ne oikein hyviksi! 

Maalasin tuolit kahteen kertaan, sillä ensimmäinen kerros ei ollut riittävä. Tämän maalin kuivumisaika on mielestäni todella nopea, joten ei tarvinnut odotella kovinkaan kauaa, jotta sai aloittaa toisen kerroksen maalaamisen. Toinen kerros maalia oli mielestäni riittävä ja näytti hyvältä! 

Purkissa oli 250ml maalia ja sitä jäi vielä hieman alle puolet kahden kerroksen jälkeen. 

Kaikenkaikkiaan tuolien hiomiseen, puhdistukseen ja maalaamiseen kului viitisen tuntia. Siitä miinus pieni evästauko. 

ISTUINOSAT

Seuraavana vuorossa oli jotakin, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. 

Eli istuinosien verhoilu.

Ensin hieman kauhistelin sitä, että edellinen kangas oli kiinnitetty nauloilla, mutta lopulta kangas irtosikin pihtien avulla helposti ja naulat lähtivät myös irti. 

Kankaan alta paljastui juuttikangas, jonka jätin uuden kankaan alle. 

En halunnut ostaa uutta, joten sain siskoltani ylijäänyttä kangasta, joka oli mielestäni todella kivan näköinen! 

Sommittelin ensin kangasta istunosan päälle, jotta pystyin valitsemaan minkälaista kuviota haluan istuimeen. Sen jälkeen leikkasin suurinpiirtein sopivankokoisen palasen.

Kangas oli hieman ryppyyntynyt kaapissa, joten silitin silitysraudalla sen sileäksi. 

Sitten alkoi vaikein osuus eli se, kuinka saisin kankaan istuinosaan ilman ryppyjä. Ongelmia tuotti tuollaiset kulmat, joita ei voinutkaan peittää tuosta vaan. Vaan ne piti muotoilla jotenkin. 

Ensimmäisen istuinosan kohdalla tein vähän hölmösti ja leikkasin kulmiin viillot, jotta saisin kankaan käännettyä helpommin, mutta se osoittautui virheeksi. 

Leikatut kulmat oli vaikea saada käännettyä piiloon järkevästi. 

Ensimmäisestä oppi ja toisen istuinosan kohdalla kääntelin sivut vain takapuolelle ilman leikkelyjä. 

Kankaan kiinnittämiseen käytin niitti/naulapyssyä. Kaikki naulat eivät kuitenkaan uponneet loppuun asti, joten jouduin turvautumaan myös vasaran apuun ja nakuttelemaan ne kunnolla kiinni pohjaan. 

Kuvasta näkee, että alemmassa istuinosassa on ollut nämä yllämainitut ongelmat kulmaa tehdessä. Jouduin laittamaan myös hieman kangasliimaa, jotta kangas ei lähde purkaantumaan joistakin leikatuista kohdista. Onneksi kulma jää kuitenkin piiloon, joten tuo ei niin haittaa. 

Mutta ylempi istuinosa on onnistunut muitta mutkitta. 

Istuinosista tuli mielestäni upeat ja siistit. Tämän tekemiseen meni varmaankin 3-4 tuntia, mutta suurinosa oli sellaista pähkäilyä, kuinka tämä tulisi toteuttaa. 

Olen tyytyväinen lopputulokseen ja innoissani siitä, että sain loihdittua hieman lisäaikaa suvussa pyörineille tuoleille. 

Maalaaminen on jo tuttua puuhaa, joten siihen ei kauaa nokka tuhissut ja jälki oli hyvää. 

Mutta se mikä oli aivan uutta, oli juurikin nuo istuinosien verhoilut. Yllättävällä tavalla se olikin melko helppoa ja olen innoissani kätteni jäljestä. Rupesin heti suunnittelemaan, mitä muuta voisi verhoilla!